TukkaEläimet.

Bloggaillessani sain vallan mainion inspiraation tehdä valtavan kokoisia hiuskoristukisa askarteluhuopakankaasta. Kipaisin kotipaikkakunnan kangaskauppaan, josta mukaan tarttui sinistä, oranssia, ruskeaa, vihreää ja valkoista huopakangasta ja 6 mustaa nappia. hinnaksi kertyi jopa huimat 3 euroa ja 25 senttiä.

 Kotoota sitten etsin kaikki vanhat rumaksi menneet pinnit joihin sopi kiinnittää jotain mauttoman suurta ja kirjavaa.
Muutamat hurautukset ompelukoneella ja hiukan liimaa sinne ja tänne ja valmista tuli!
Toinen on selkeästikin sukua leijonalle, mutta tämä sininen on joku oma rotunsa. Nimeän sen siis tukkaötökäksi.

Molempien valmistukseen kului korkeintaan puolituntia.

Toivon kovasti, että uudet lemmikkini viihtyvät uudessa kodissaan.

Vohveleiden taikaa!

Aamulla mietin mitähän haluaisinkaan syödä aamupalaksi tänään??? Että tänään voisikin repäistä ja laittaa jotain muuta kuin leipää juustolla ja kinkulla Alkuun mietin mansikoita ja suklaata, mutta ne tuntuivat jotenkin itsestään selviltä valinnoilta minulle ( :D). Mutta koska olin päättänyt poiketa kaavasta, pitäisi sen olla jotain marjaa ihmeellisempää.

Lopputuloksena rouskuttelin auringon lämmössä ihania vohveleita vaahterasiirapin ja vanilijakermavaahdon kera. No lisukkeet tuntuivat jotenkin tylsiltä, joten piti alkaa taas pohtia. Keittiön kaapin sisältö nyt tällä kertaa määritteli lisukkeet ja päädyin kokeilemaan mansikoita, kermavahtoa ja suklaamaapähkinävoita! Voi pojat se olikin kuulkaas hyvää! Olen niitä ihmisiä, joille alku määrää usein myös loppufiilikset. Koska vohvelit oli ihan ässä päivänaloitus niin loppupäiväkin sujui niitä vohveleita muistellessa :)

(Reseptinä käytin ihan tavallista vohvelitaikinaa.)

Arki VS Juhla

    













 Normaalisti suomalaiset ovat tottuneet popsimaan mansikkansa vaatimattomista ja kämäisistä muovirasioista, jotka ovat suoraan mansikkakojulta saatuja. Tai jos poimii omasta maasta mansikkansa niin ne syödään jostain tuppervaare muovikeposta tai pahimillaan kaupan eineshyllyltä ostetun mikroruuan pestystä rasiasta .

Mutta totuushan on, että kyllä vaan kaikki paljon paremmalta ja syötävämmältä näyttää oikeen tyyriinnäköisessä maljassa. Siispä laitoin omat mansikkani tuommoiseen lasimaljaan ihan vain juhlistaakseni aurinkoista ja hyvin tavallista kesäiltaa. Kyllä olo oli heti paljon arjettomampi tämän pienen yksityiskohdan ansiosta. Kannattaa ehdottomasti
kokeilla!

Juhannus á la Mimosa

Mimosan juhannusta vietettiin Vepsässä, joka sijaitsee Turun saaristossa ja johon pääsee vesibussilla, ja myöhemmin illalla ystävien juhlissa.

Saari itsessään on todella potentiaalinen paikka viettää omaakin juhannusta ensi vuonna. Paikka oli täynnä nuoria, jotka olivat laittaneet leirejään pystyyn saarelle toisinaan satunnaisiinkin paikkoihin. Eräskin teltta oli laitettu rantakalliolle(!?!). Toivottavasti asukit saivat tuulettoman yön :D Ohjelman mukaan saarella piti polttaa sään salliessa kokko ja illalla soida elävää musiikkia, mutta koska en ollut koko yötä paikalla en tosiaankaan teidä tapahtuiko näin??

Kävimme nauttimassa saaren "kioskiravintolassa" grilliruokaa. Itse tilasin rapean kalalautasen. Annokseen kuului ranskalaiset ja salaatti tämän rapean kalan kanssa. Mielessäni kuvittelin saavani jotain ihan oikeaa kalaa, mutta lautasella möllöttikin kaupan pakasteesta ostettu seiti. Kokemus oli juuri niin ainutlaatuinen, kuin saatoin kuvitella!











Saaren näköalapaikka oli varmastikkin hauskin yllätys. Paikka oli saaren korkeimmalla kohdalla jonne saatoi mennä joko köysirataa pitkin tai todella kapeaa lähes piilossa olevaa polkua pitkin. Kiipesimme köysirataa pitkin ylös ja tulimme polkua pitkin alas. Mikäli on yhtään seikkailunhaluinen niin tämä kannattaa käydä kokemassa!
Että ensi vuonna sitten kaikki Vepsään bailaamaan :)


                                                                                                            

           






























"Salapolku" Näköalapaikalta

Äiti sairaalan hidas kuolema

Kello on lähes 12 yöllä. Auringonvalon pilke taivaanrannassa kertoo, että juhannus ja yötön yö ovat käsillä. Kuljen pitkää tietä pitkin. Korkeat männyt reunustavat tietä, jonka päästä alkaa pilkottaa suuri valkoinen rakennus. Kuljen lähemmäksi ja kuulen jo laitosmaisen hurinan, joka on kuitenkin niin hiljainen ettei sitä saata kuulla kuin vain täällä. Lapsuuden muistot alkavat palata mieleen.

Kävin iltakävelyllä kotikaupunkini kallisarvoisimmassa paikassa: Alvar Aallon suunnittelemalla sairaalalla. Lapsena siellä käytiin usein, kun sairaalan kanttiini oli lähin karkkikauppa. Nykyään pitää oikein erikseen muistaa käydä ihmettelemässä sitä. Lapsena rakennuksen ihmeellisyyttä ei koskaan ajatellut sen kummemmin, mutta nyt taas en osaa muuta kuin ihmetellä.
Paimion parantola on suunniteltu ja rakennettu vuosina 1929-1933. Aalto suunnitteli sen varta vasten tuberkuloosisairaalaksi, jollaisena se toimikin aina 60-luvulle saakka. Sittemmin se on ollut keuhko- ja sisätautisairaala.

Lapsena kuulin monia yksityiskohtia sairaalan suunnittelusta ja siitä mikä tekee siitä niin erityisen. Sairaalan katolta esimerkiksi löytyy patio, joka kuulemma oli tuberkuloosipotilaille tarkoitettu. Potilaat, jotka eivät itse kyenneet enää kulkemaan sairaalaan pihalla ja saamaan näin kunnolla happea, vietiin sänkyineen tuolle patiolle. Sairaalan portaat on myöskin suunniteltu potilaille helpoksi kulkea. Ne ovat tavallisia rappusia matalempia, joten niitä ei hirveästi tarvitse punnertaa ylös. Sairaalan ulko-oven yläpuolella olevan katoksen on kerrottu saaneensa muotonsa toisesta keuhkosta, jota se kyllä kovasti muistuttaakin. Mene ja tiedä sitten mitkä näistä tarinoista ovat tosia.

Nyt kuitenkin Paimion parantolan tarinan loppu on lähellä. Sairaalan osastot on siirretty TYKS:iin ja ainoa toimiva osasto tällä hetkellä on reumaosasto. Tämäkin siirtyy lopulta Turkuun. Kaupunkimme ei ole toistaiseksi ilmoittanut ainakaan kovinkaan julkisesti pitävänsä rakennusta yllä. Oli suorastaan sydäntä särkevää käydä katsomassa lähes täysin pimeää sairaalaa.

Projekti tilkkutäkki

Pitkää pinnaa ja aikaa vaativa projektini tarkoitus on saada koottua kuvissa näkyvistä pienistä tilkuista kunnollinen peitto/täkki, joka olisi suunnilleen kokoa 120 cm x 170 cm. Tilkkujen kutominen alkoi jo joskus tammikuussa, mutta hidastui kevään mittaan huomattavasti. Nyt kesän aikana tilkkuja olisi tarkoitus tehdä ainakin sata, joten kiirusta pitää! Kuvissa näkyy vain punaisia ja valkoisia tilkkuja, mutta kolmas väri olisi vielä tarkoitus keksiä.
Kerron projektin kuulumiset, jahka se etenee :)

Porkkanakakku

Tämä kaunotar kannattaa valmistaa päivä tai pari ennen tarjoilua, jotta kuorrute ehtii vetäytyä.
*
Ainekset:
*
1 ja 1/4 dl sokeria
1 ja 1/4 dl fariinisokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
½ tl suolaa
1tl - 1 rkl kanelia
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilijasokeria
ripaus kaardemummaa
4½ dl porkkanaa hienoksi raastettuna
1 dl öljyä
2 kananmunaa
*
Kuorrutus:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
¾ dl  tomusokeria
¼ tl vaniljasokeria
1dl kermavaahtoa

Ohje:
*
Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vuoraa leivinpaperilla 20 x 30 cm kokoinen uunivuoka. Sekoita kuivat aineet kulhossa.
Sekoita porkkanaraaste ja öljy joukkoon.
*
Vatkaa kananmunat yksitellen sähkövatkaimella taikinaseokseen.
Jatka vatkaamista keskinopeudella pari minuuttia.
Kaada taikina vuokaan ja paista noin 40 minuuttia.
Jäähdytä kunnolla.
*
Vatkaa kuorrutteesta tuorejuusto, tomu- ja vanilijasokeri keskenään. Kerma vatkataan omassa kulhossa kunnolla. Lopuksi tuorejuusto yhdistetään kermavaahtoon. Ensin puolet ja sitten loput. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja koristele mielesi mukaan.